Tammikuun viimeisenä päivänä
kiinalainen kalenteri kääntyi uuteen vuoteen, alkoi hevosen
vuosi. Ajoituksessa on hauskaa symboliikkaa: kun viime vuonna eräässä
lehtihaastattelussa sain luonnehtia liittoa jonakin eläimenä, valitsin
nopealla intuitiolla hevosen. Sehän on tunnettu voimakkaana ja työtä
pelkäämättömänä eläimenä, jolla on rohkeutta ja tahtoa kulkea vaikeassakin
maastossa ja raivata alulle uutta tietä. Aivan kuten meillä Monika-Naiset
liitossa. Näihin ohjaksiin on ilo tarttua, kiitos saamastani
luottamuksesta.
Kun vuonna 2006 aloitin täällä
kehittämispäällikkönä, pääsin mukaan nopeassa kasvuvaiheessa olevan järjestön
työhön. Olin tehnyt antropologisen kenttätyöni naisten oikeuksista Romaniassa
ja työskennellyt mm. tasa-arvokysymyksiin ja seksuaali- ja
lisääntymisterveyteen liittyvissä kehitysyhteistyöhankkeissa. Kotouduin
nopeasti monikulttuuriseen työyhteisöön, jonka tarjoamassa toiminnassa ja
palveluissa oli mukana naisia ja perheitä ympäri maailmaa. Kiinnostava
työkenttä imi mukaansa ja avasi kulttuuriantropologin silmäni yhä
uudestaan: koko maailma ihmisineen, kulttuureineen, ilmiöineen olikin jo
täällä, Helsingin Sörnäisissä.
15 vuotta sitten yhdistyksen perustajat
lähtivät nostamaan esille maahanmuuttajataustaisten naisten kokeman väkivallan
kysymyksiä ja heille räätälöityjen palvelujen kehittämisen tarvetta. He
alkoivat puhua silloin Suomessa vielä melko tuntemattomista – tai vaietuista –
ilmiöistä: kunniaan liittyvästä väkivallasta, pakkoavioliitosta, ihmiskaupasta.
Yhdessä muiden järjestöjen ja aktiivisten maahanmuuttajanaisten kanssa he
raivasivat tietä ja tekivät töitä niin asenteiden kuin lainsäädännön
muuttamisen tarpeista.
Kiitos siitä, että toimintamme on
nykyisin vakiintunutta ja asiantuntemustamme ja palvelujamme kysytään
valtakunnallisesti, kuuluu vahvatahtoisille edeltäjilleni. Heidän ansiostaan
umpihanki on raivattu ja me perässähiihtäjät saamme lykkiä helpommilla
laduilla.
Mutta tekemistä riittää edelleen.
Sillä – kuten rikosylikomisario ja kansanedustaja Kari Tolvanen sanoi
Rikosuhripäivystyksen 20-vuotisjuhlaseminaarissa viime viikolla –
väkivaltatyöntekijöiden päänsärky lisääntyy, kun maailma tulee
monikulttuurisemmaksi. Tolvanen viittasi sillä ilmiöiden monimutkaistumiseen ja
siihen, että palveluissa on osattava vastata eri kielisten ja eri kulttuureista
tulevien asiakkaiden tarpeisiin. Totta. Vaatimukset työntekijöiden osaamiselle
ovat korkeat. Viime vuonna asiakaskuntamme oli kotoisin yli 60 maasta ja heitä
autettiin useilla eri kielillä. Työssä osaamiseen ja jaksamiseen on
panostettava jatkuvasti.
Yksi vahvuutemme tässä
haastavassa toimintaympäristössä on alusta saakka ollut maahanmuuttajataustaiset
työntekijät. Heidän ansiostaan osaamisemme perustuu, ei ainoastaan vahvaan
ammattitaitoon, mutta myös kokemukselliseen asiantuntijuuteen ja sen myötä
laajaan kieli- ja kulttuuriosaamiseen. Itselläni ei tuota maahanmuuton omaa
kokemusta ole. Mutta millaista on olla ”se vähän erinäköinen suomalainen”, opin
töiden lisäksi myös kahden Kolumbiassa syntyneen lapsen äitinä. Lupaan tehdä
täysin sydämin ja hartiavoimin töitä, että Suomi olisi heille ja muille muualta
muuttaneille turvallinen kotimaa, jossa eletään yhdenvertaisuuden ja
syrjimättömyyden arvomaailmassa. Ei ainoastaan olla ”suvaitsevaisia”, vaan
reilusti erilaisia ja samanarvoisia.
Tartun siis uuteen, onneksi jo
tutuksi käyneeseen tehtävääni innostuneena ja kiitollisena. Tässä työssä –
vaikkakin täällä hallinnon paperinmakuisemmassa todellisuudessa – saa todella
tuntea ja nähdä kättensä jäljen. Maailma paranee, elämä käy helpommaksi, vaikka
yksi ihminen kerrallaan. Siinä työssä tarvitsemme toisiamme. Me järjestöt,
toimijat, ihmiset ylipäätään. Kun rahat ja resurssit ovat tiukassa, on meidän
osattava laittaa osaamisemme yhteen ja aidosti mietittävä, miten voimme jakaa
niukkuuden tasaisesti niin, että palveluiden laatu säilyy ja apua tarvitsevat
saavat hakemansa asuvatpa he sitten Kemissä tai Imatralla. Poteroista ulos ja
yhteistyöhön, siinä se voima oikeasti piilee.
Tämän vuoden
toimintasuunnitelmassamme on yksi teema ylitse muiden: panostamme työmme
seurannan kehittämiseen ja tuloksien näkyviksi tekemiseen. Tänä keväänä starttaavat
sähköiset uutiskirjeet tuovat arkemme lähemmäs lukijoita. Tavoitteena on saada
jäsenistön ääni paremmin kuuluviin ja samalla osallistaa teitä lukijoita
toimintamme kehittämiseen. Listalle pääsee lähettämällä postia vaikka minulle.
Voimallista hevosen vuotta, ollaan
yhteydessä!
Jenni Tuominen
Toiminnanjohtaja
Monika-Naiset liitto ry
P.S. Kansalaisjärjestötyön voimaa
ja työn tärkeyttä juhlistetaan kansainvälisen kansalaisjärjestöpäivän 28.-29.2.2014
päätapahtumassa Helsingissä. Monika-Naiset liitto ry on mukana tapahtumassa
strategisena kumppanina. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan:
