Pakkoavioliittojen torjumiseksi tarvitaan lainsäädännön muutosta ja matalan kynnyksen palveluja

Marraskuun aamu Helsingin Sörnäisissä, Monika-Naiset liitto ry:n Voimavarakeskuksessa soi puhelin. "Saisinko tulla sinne heti, minulla on kaksi lasta mukana, tarvitsen apua", nainen sanoo. Kriisityöntekijä neuvoo tulo-ohjeet ja pian nainen lastenvaunuineen seisoo eteisessä.

"Minä haluan eron siitä miehestä", Amira sanoo.

21 -vuotias Amira kertoo tarinansa. Hän kävi helsinkiläistä yläastetta ja kuten muutkin luokan tytöt, pukeutui muodikkaasti ja unelmoi tulevaisuudesta. Amiran äiti oli käynyt koulua vain muutaman vuoden ja Amira näki miten äiti kärsi siitä nyt: äiti osasi lukea ja kirjoittaa vain vähän, eikä ollut saanut Suomesta työtä. Sitä elämää Amira ei halunnut itselleen. Hän halusi opiskella lääkäriksi.

Mutta perhe tahtoi muuta. Avioliitosta serkun kanssa oli sovittu jo silloin kun Amira oli syntynyt. Amira tiesi vanhempien suunnitelmasta, mutta ei ollut halunnut ajatella asiaa. Täyttäessään 16 vuotta Amira kuitenkin tiesi, että avioliitto lähestyi. Ajatus naimisiin menosta oli vastenmielinen. Amira oli tavannut serkkunsa vain kerran vuosia sitten. Sitä paitsi hän salassa seurusteli suomalaisen pojan kanssa. Sitä kukaan ei saanut tietää.

Amira kunnioitti vanhempiaan eikä tiennyt millä tavoin voisi vastustaa heidän tahtoaan. Hän tiesi, että isä suuttuisi ja löisi taas, eikä äiti tukisi häntä. Sitä paitsi hänellä ei ollut tietoa minne voisi mennä, jos perhe hylkäisi hänet.

Lopulta Amirasta tuntui, että hänellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin totella. Serkun lupaus, että hän voisi opiskella naimisiin menon jälkeen, tuntui helpotukselta. Lupaus ei kuitenkaan pitänyt. Amira tuli nopeasti raskaaksi ja oli nyt kahden pienen lapsen äiti. 

Amira rakasti lapsiaan, mutta kotielämä ei ollut helppoa. Hän ei voinut olla yhteydessä ystäviin, opiskelun jatkosta ei voitu edes keskustella. Usein mies uhkaili häntä ja lapsia. Että lyö, jos eivät tottele. Ja löikin. Silloin Amira laittoi lapset toiseen huoneeseen ja kesti yksin sen mitä piti. Joskus mies löi niin kovaa, että aamulla Amira ei tunnistanut itseään peilistä. Viimeisen pahoinpitelyn jälkeen hän päätti etsiä apua. Amira löysi Internetistä numeron Monika-Naiset liittoon.

Amira ja lapset pääsivät Monika-Naiset liiton turvakotiin. Turvakoti Monassa he olivat suojassa ja työntekijät auttoivat heitä. Edessä oli vaikeita asioita, mutta Amira uskoo, että tulevaisuus on parempi.

Kenenkään ei tarvitse suostua pakkoavioliittoon

Tässä kuvattuun Amiran tarinaan yhdistyvät monen tytön ja nuoren kokemukset. Vuosittain Voimavarakeskuksesta hakee apua 15-20 naista, jotka pyytävät apua pakkoavioliittoon liittyen. Osa pelkää oman perheen ja tulevan aviomiehen reaktioita, kun he saavat tietää, että tyttö ei ole neitsyt. Monella on kokemuksia väkivallasta, perheen painostuksesta ja jatkuvasta kontrollista. Nuorin pakkoavioliittoon joutuneista tiedossa olevista asiakkaista oli 13-vuotias.

Monelle meistä Amiran tarina kuulostaa kaukaiselta. Se on kuitenkin osa suomalaista todellisuutta.

Suomi valmistautuu Istanbulin sopimuksen ratifiointiin. Yksi sopimuksen ratifioinnin edellytyksistä on pakkoavioliittojen kriminalisointi. Monika-Naiset liitto vaatii, että pakkoavioliittojen yleisyyttä selvitetään Suomessa ja ryhdytään lainvalmisteluun niiden kriminalisoimiseksi. Se olisi vahva viesti yhteiskunnalta, että vastoin tahtoa solmittu avioliitto on ihmisoikeusrikkomus, johon kenenkään ei tarvitse suostua. Se rohkaisisi nuoria tyttöjä ja naisia hakemaan apua ja kertoisi heille, että heistä välitetään.

Vetoa väkivallan uhrien palvelujen puolesta

Monika-Naiset liitto ry on tehnyt 15 vuotta työtä tarjoten tukea ja kriisipalveluja maahanmuuttajataustaisille naisille ja heidän lapsilleen. Viime vuonna Voimavarakeskuksesta sai apua 700 naista. Turvakoti Monassa asui viime vuonna 103 naista ja 74 lasta.

Monika-Naiset liitto ry:n, kuten muidenkin väkivallan uhreille palveluja tarjoavien järjestöjen, toimintaa vaikeuttaa kuitenkin jatkuva rahoituksen epävarmuus. Tänään, YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä, liitto vetoaakin päättäjiin ja rahoittajiin väkivallan uhrien palvelujen turvaamiseksi. Suomen kansallisen väkivaltaobservatorion Valoa, ei väkivaltaa -tapahtuman vuoden 2013 teemana on lähisuhdeväkivallan uhreille suunnattujen matalan kynnyksen ja turvakotipalveluiden riittävä resursointi. Tule mukaan tapahtumaan! Olemme Narinkkatorilla tavattavissa tänään klo 15-17.

Voit myös vedota Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäseniin Voimavarakeskus Monikan ja Turvakoti Monan rahoituksen puolesta. Lautakunta käsittelee järjestöavustuksia huomenna 26.11.2013.

Kiitos avustasi. Yhdessä voimme varmistaa, että Amira ja muut apua hakevat naiset ja lapset saavat turvan myös jatkossa.

Natalie Gerbert, Voimavarakeskus Monikan johtaja

Jenni Tuominen, vt. toiminnanjohtaja, Monika-Naiset liitto ry

Lämminhenkistä perhetoimintaa Kemin MoniNaisten Talon äiti-lapsikerhossa

Tiistaiaamu Kemin MoniNaisten talolla. Ulkona on alkavan talven tuntua, pakkanen kurkistelee ja ulkoa sisälle juoksentelee toppavaatteissa olevia pikkuihmisiä ja vähän isompiakin. On syyslomaviikko, joten hulinaa, vilinää, vilskettä, temmellystä, täpinää ja ääntä tuntuu olevan enemmän kuin tavallisesti. Pian onkin eteinen täynnä haalareita, kenkiä ja muita toppavaatteita.

Keräsin kuvakollaasin tiistaiaamun äiti-lapsikerhosta, johon äidit ja lapset kokoontuvat askartelemaan, juttelemaan, leikkimään, pelaamaan ja opettelemaan siinä samalla myös suomea. Tällä viikolla askartelimme hamahelmistä liskoja ja apinoita. Osa lapsista tyhjensi sillä aikaa hyllyjä leluista ja kokeili kaikkia mahdollisia vempeleitä, mitä käteen sattui. Pienemmät taaperot kiinnostuivat leluista, joissa on paljon värejä. Kaikkein tärkein asia lelussa tuntui olevan kuitenkin ääni: mitä enemmän ääntä, sen parempi!

Lasten askarrellessa hamahelmikoruja kävimme äitien kanssa läpi sanoja, joita he viime viikolla olivat saaneet tehtäväkseen opetella. Nämä äidit ovat kovin innokkaita oppimaan sanoja ja joka kerta he haluavat kymmenen uutta sanaa opeteltavakseen. Tämän kerran aiheena olivat kasvojen osat: nenä, suu, posket, silmät ynnä muut. “Minä näytän, sinä sanot” “Minä sanon ja sinä näytät” olivat keinoja, joilla sanoja opeteltiin ja muisteltiin.  Olemme käyneet sanoja läpi myös kuvakorttien avulla. Niistä onkin ollut paljon apua ja sanat jäävät mieleen. Tällä kertaa isommat lapset päästivät äidit helpommalla: vastauksia tipahteli lasten suusta ennen kuin äidit kerkesivät edes harkita vastaamista!

Ilmassa oli pienten lasten kiljahduksia, suomen kieltä ja vähän Burman vähemmistökieli karenia, paljon naurua, jutustelua sekä lämmintä henkeä. Näissä puuhissa vierähti nopeasti kaksi tuntia ja sitten olikin kotiinlähdön aika. Hulina ja vilinä tuntuivat jatkuvan eteiseen asti ja pian oviaukko olikin täynnä ulkovaatteissa olevia reippaita lapsia valmiina menemään takaisin pikkupakkaseen. Ovella vielä muistutettiin äitejä opettelemaan ensi kerraksi kymmenen uutta sanaa.

Tämä pieni kertomus osoittaa, kuinka äiti-lapsi –kerhossa tuetaan vertaistuellisen toiminnan kautta vanhemmuutta ja suomen kielen arkisen sanaston oppimista. Se on voimauttava kokemus pimeänä vuodenaikana paitsi Suomeen kotoutuville perheille, myös kantasuomalaiselle kerho-ohjaajalle.

Sini Hölttä, Kemin MoniNaisten Talon harjoittelija 

Kysynnän vähentämisen kautta tuloksiin seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvan ihmiskaupan vastaisessa työssä

Ihmiskauppa on vakava rikos ja ihmisoikeusloukkaus. Uhrin toipuminen nöyryyttävästä kokemuksesta ja vapauden riistosta on pitkä ja kallis prosessi. Ihmiskaupan uhriksi voi joutua monella elämänalueella, esimerkiksi erilaisissa töissä tai prostituutiossa. Monika-Naiset liitto ry on tehnyt ihmiskaupan vastaista työtä usean vuoden ajan uhrien tunnistajana ja auttajana. 
Tuore EUROSTAT-raportti näyttää, että ihmiskauppa seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa on laajimmin levinnyt ihmiskaupan muoto, ja että suurin osa uhreista on naisia ja tyttöjä. Suomessa on tunnistettu selvästi enemmän työperäisesti kuin seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ihmiskaupan uhreja. Tämä ei ole merkki siitä, että seksuaalisen hyväksikäytön ihmiskauppatapauksia olisi poikkeuksellisen vähän suhteessa muuhun Eurooppaan. Parempi olisi kysyä, miksi heitä ei tunnisteta ja miksi he eivät itse hae apua.

Ostajan vastuu, onko sitä?

Monika-Naiset liitto on mukana Euroopan komission ISEC-ohjelman rahoittamassa projektissa STOP Traffick![1]. Projektin tavoitteena on vähentää ihmiskaupan uhreilta ostettavien seksipalvelujen kysyntää. 

Se, että prostituoidun palvelun käyttämiseen voi liittyä järjestäytynyttä rikollisuutta tai prostituutioon pakottamista, ei ehkä käy ostajalla mielessä. Hälytyskellojen pitää soida varsinkin, jos prostituoitu on hyvin nuori, pelästyneen tai kontrolloidun oloinen. On kuitenkin paradoksaalista, että hyväksikäytetyille uhreille näyttää olevan kysyntää. Syitä ihmiskaupan uhreihin kohdistuvaan kysyntään voi nähdä monella tasolla, joista tärkeimpiä ovat halvan hinnan lisäksi seksiteollisuuden herättämät mielihalut esimerkiksi pornografian kautta, jossa hyväksikäytetään ihmiskaupan uhreja[2].

Kuva on STOP Traffick! hankekumppani The Immigration Council of Irelandin kampanjasta

Katse kysyntään

STOP Traffick! -projekti on huolissaan haavoittuvassa asemassa olevien prostituoitujen hyväksikäytöstä. Se pohtii problematiikkaa ostajan vastuun näkökulmasta: kuka seksiä ostaa ja ymmärtääkö hän mahdollisesti ruokkivansa käyttäytymisellään parittajia ja ihmiskauppiaita. Mikä hänet pysäyttää – omat periaatteet vaiko oikeudelliset seuraamukset?

STOP Traffick! -projekti pyrkii vähentämään halukkuutta käyttää prostituoitujen palveluja. Keinoja tähän sillä ovat tietoisuuden kasvattaminen yksilötasolla sekä lainsäädäntöön vaikuttaminen. Projektissa koulutetaan erilaisia ryhmiä – ostajia ja potentiaalisia ostajia – ymmärtämään, miten ihmiskauppaa voi tunnistaa ja miten oman toiminnan kautta voi vaikuttaa ihmiskaupan vähentämiseen.

Miksi uhri ei itse hae apua?

Prostituutiossa voidaan pitää velan, väkivallan ja uhkailun avulla. Jos uhri on maahanmuuttaja, puutteellinen suomen kielen taito ja pelko viranomaisten sanktioista pitävät uhrin tehokkaasti piilossa. Esimerkiksi ulkomaalaislaissa prostituutio on käännyttämisperuste. Maahanmuuttajataustainen uhri ei usein tiedä, mistä apua voi hakea ja toisaalta avun hakemisesta ja hyväksikäyttäjän ilmiantamisesta aiheutuva kosto pelottaa.  Tästä syystä uhri ei voi tai uskalla hakea apua itse.

Vain harva ihmiskauppatapaus selvitetään. Kenellä tahansa on mahdollisuus ilmiantaa poliisille anonyymisti ihmiskauppaepäilynsä poliisin nettivinkin kautta[3] tai ottamalla yhteyttä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään[4]. Asenteiden kuitenkin täytyy muuttua sellaisiksi, että ymmärretään seksityön pitävän rakenteellisesti sisällään ihmiskauppaa ja että käyttämällä prostituoitujen palveluja mahdollistaa ihmiskaupan jatkumisen.

Pirjo Sohlo, STOP Traffick! projektikoordinaattori ja tiedottaja

Natalie Gerbert, STOP Traffick! projektipäällikkö ja Voimavarakeskus Monikan johtaja 

---

[1]                      http://www.stoptraffick.ie/

[2]                      http://www.uri.edu/artsci/wms/hughes/demand_sex_trafficking.pdf

[3]                      https://www.poliisi.fi/nettivinkki

[4]                      http://www.ihmiskauppa.fi/

Osaavat naiset -hankkeen syysterveiset: tukea työnhakuun tarvitaan

Kiiruhdan sateisen helsinkiläislähiön läpi kohti metroasemaa ja tervehdin vastaani kävelevää huivipäistä naista. Ohitamme toisemme joka arkiaamu ja tervehdimme pikaisesti – onhan meillä molemmilla kiire töihin. Olemme tutustuneet Monika-Naiset liiton koordinoiman Osaavat naiset -hankkeen kautta. Projekti auttaa pitkään työttömänä olleita maahan muuttaneita naisia pääsemään oman työpolkunsa alkuun.

Itselleni joka-aamuinen töihin lähtö on itsestään selvä asia. Tilastojen mukaan olen kuitenkin etuoikeutettu: työttömyys on kasvussa, ja kuluneen vuoden aikana juuri korkeasti koulutettujen työttömyys on kasvanut. Myös pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt: Työ- ja elinkeinotoimistossa oli elokuun lopussa 76 000 vähintään vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä ollutta työnhakijaa.

Osaavat naiset hanke-esittelyssä TE-toimistossa

Ystävälleni – maahanmuuttajataustaiselle naiselle – työpaikan löytäminen on siis ollut ainakin kolme kertaa vaikeampaa kuin kantasuomalaiselle sisarelleen – näin kertovat tutkimukset. Työpaikan etsiminen on työtä ja työn takana, ja siksi Osaavat naiset -hankkeen kaltaiselle projektille on suuri tarve. Maahanmuuttajataustaisten naisten työllistymisen edistäminen kuitenkin kannattaa: koituuhan jokainen uusi työpaikka myös jokaisen helsinkiläisen eduksi. Kaupunkimme kun on jo useilla aloilla riippuvainen maahanmuuttajien työpanoksesta. 

Heidi Hirvonen, Osaavat naiset -hankkeen koordinaattori

Helsingissä ja Vantaalla toteutettava Osaavat naiset -hanke käynnistyi vuonna 2011 ja päättyy vuonna 2016. Hankkeen asiakkaat ovat työttömiä työnhakijoita TE-toimistossa. Hanketta rahoittaa Uudenmaan ELY-keskus. Osaavat naiset -hanke tekee yhteistyötä pääkaupunkiseudun työnantajien kanssa. Helsingin ja Vantaan kaupungit, palvelutalot, päiväkodit sekä lukuisat yksityiset yritykset ovat tarjonneet työmahdollisuuksia hankkeen asiakkaille.

Toiminnan voimaa MoniNaisten Talolla – toimintaterapeuttiopiskelijan kokemuksia ja näkemyksiä toimintaterapiasta maahanmuuttajatyössä

Nimeni on Helka, ja olen loppuvaiheen toimintaterapeuttiopiskelija ammattikorkeakoulu Arcadasta. Tein viimeisen työharjoitteluni Monika-Naiset liiton MoniNaisten Talolla kesä-heinäkuussa 2013. Kiinnostus tehdä työharjoittelu maahanmuuttajien parissa heräsi opintojeni aikana, ja olinkin onnekas, kun pääsin työharjoitteluun MoniNaisten Talolle. Toimintaterapian monet mahdollisuudet nostivat koulunpenkillä istuessani mieleeni kysymyksiä siitä, miten toimintaterapiaa voitaisiin hyödyntää maahanmuuttajien toiminnallisuuden ja osallistumisen edistämiseksi.

Työnä mielekkään ja merkityksellisen arjen tuottaminen maahanmuuttajanaisille

Harjoitteluni aikana havaitsin, että MoniNaisten Talo on maahanmuuttajanaisille tärkeä sosiaalinen ympäristö. Siellä he voivat tavata muita naisia, saada uusia ystäviä ja näin laajentaa sosiaalista verkostoaan, saada ohjausapua arkipäiväisten toimintojen kanssa, kuten laskunmaksussa tai asunnonhaussa sekä osallistua ryhmätoimintoihin. Henkilökohtaisen ohjauksen kautta he harjaannuttavat tärkeitä taitoja, joita he tarvitsevat jokapäiväisessä elämässään. Ohjaajan tuella he oppivat mukauttamaan toimintaansa niin, että toimiminen uudessa maassa olisi sujuvaa. MoniNaisten Talon kerhoissa naiset myös oppivat uusia taitoja, kuten suomen kieltä. 

Muut Talon kerhot, kuten kokkikerho ja jumppa, tukevat muun muassa naisten mahdollisuuksia osallistua mielekkäisiin vapaa-ajan toimintoihin. Kokemukseni kerhojen ohjaajana osoittavat, että nämä eri ryhmätoiminnot ovat naisille mielekkäitä ja merkityksellisiä, sillä osallistujia eri kerhoihin oli aina runsaasti. Painopiste omassa työssäni harjoittelun aikana oli naisten toiminnallisen osallistumisen edistäminen toiminnallisen identiteetin ja toiminnallisen pätevyyden tukemisen ja vahvistamisen avulla. Terapeuttinen toiminta tapahtui sekä yksilöohjauksessa että ryhmämuotoisena jo olemassa olevia kerhotoimintoja hyödyntäen, sekä retkien muodossa. Esimerkiksi suomen kielen ryhmässä sovellettiin luovaa toimintaa kuvakollaasien tekemisen kautta. Teimme myös tutustumisretken Kallion kirjastoon, jolloin naiset saivat ohjaajan tuella muun muassa harjaannuttaa taitojaan pärjätä suomen kielellä MoniNaisten Talon ulkopuolisessa ympäristössä, sekä tutun ryhmän mukana oppia hyödyntämään monipuolisia kirjastopalveluja. 

Toimintaterapia kotouttamistyössä – uusi mahdollisuus?

Työharjoitteluni aikana havaitsin, että monet naisten toiminnallisista haasteista liittyivät arkipäiväisistä toiminnoista suoriutumiseen sekä monipuolisen ja tasapainoisen toiminnallisen elämän vahvistamiseen. Siksi mielestäni toimintaterapeuteilla voisi toiminnan asiantuntijoina olla paljon annettavaa erityisesti juuri maahanmuuttajanaisten toiminnallisuuden ja osallistumisen tukemiseksi ja edistämiseksi, ja sitä myötä kotoutumisen edistämiseksi. Toimintaterapian vahvuudet, niin maahanmuuttajatyössä kuin muidenkin asiakasryhmien kohdalla, ovat asiakkaan yksilöllinen kohtaaminen, terapeutin ja asiakkaan välinen yhteistyö ja tavoitteellisuus toimintakyvyn arvioinnin ja suunnitelman teon avulla sekä toiminnan terapeuttisessa käytössä.

Oli hienoa huomata, että Monika-Naiset liitto on ottanut toimintaterapian hyödyt käyttöön ja kuulinkin, että liitossa ollaan suunnittelemassa toimintaterapian menetelmien hyödyntämistä jatkossakin maahanmuuttajien tukemisessa.

Helka Eterma, Monika-Naiset liitto ry:n työharjoittelija

MoniNaisten Talon Naisia - haastattelussa Kokoh Okon

Kokoh Okon on 45-vuotias Nigeriasta kotoisin oleva kahden pojan äiti.  Hän on asunut Suomessa vuoden ja kaksi kuukautta. Hän asuu Suomessa poikansa kanssa.

Kokoh tutkii MoniNaisten Talon viikko-ohjelmaa. Kuva: Shakiba Adil

Miten kuulit MoniNaisten Talosta?

Poikani löysi minulle MoniNaisten Talon.

Kuinka usein käyt MoniNaisten Talolla?

Käyn MoniNaisten Talolla kolmesta neljään kertaan viikossa. Olen käynyt MoniNaisten Talolla kaksi ja puoli kuukautta.

Miksi käyt MoniNaisten Talolla?

Oli tylsää istua joka päivä kotona tekemättä mitään eikä minulla ollut ketään kenen kanssa jutella. Siispä pyysin poikaani etsimään minulle paikan, jonne voisin mennä seurustelemaan muiden ihmisten kanssa ja opettelemaan suomen kieltä. En osaa lukea tai kirjoittaa, koska en ole käynyt koulua. Kun ihmiset puhuvat täällä, en ymmärrä kovinkaan paljoa, mutta haluan silti tulla tänne, koska haluan oppia. En halua luovuttaa, haluan yrittää, kunnes opin. Yritän puhua täällä, mutta kirjoittaminen on hyvin vaikeaa. Nyt osaan sentään kirjoittaa nimeni, mutta alussa, kun sain kynän käteeni, käteni tärisivät ja oli vaikea kirjoittaa mitään. Nyt osaan kirjoittaa nimeni ja joitakin sanoja. En myöskään näe kovin hyvin. ”Katso, voin lukea: tässä on numerot 11 ja 14”, Kokoh lukee.

Millaiseen toimintaan ja kursseille osallistut MoniNaisten Talolla?
Osallistun lähes kaikkeen MoniNaisten Talon toimintaan. Olen käynyt ompelu- ja käsityökerhoissa, kokkikerhossa sekä jumpassa.

Shakiba Adil, Monika-Naiset liitto ry:n työharjoittelija

Osaavia naisia työnhaussa

-          ”Hei, haluaisin löytää työpaikan – voisitko auttaa minua?”

Tämä on kysymys, jonka Osaavat naiset -hankkeen työntekijä kuulee päivittäin.  Kysymyksen esittäjä on useimmiten pitkään työttömänä ollut maahanmuuttajataustainen nainen. Kaikkia työnhakijoita yhdistää sama toive: työpaikka, jonka myötä elämä suomalaisessa yhteiskunnassa asettuisi kohdilleen. Moni on valmis aloittamaan työpolkunsa työharjoittelu- tai työkokeilujaksolla, vaikkapa vain parin kuukauden mittaisella.

-          ”En halua istua kotona tekemättä mitään. Silloin vain masennun”, moni sanoo.

Osaavia naisia työnhaussa. Kuva: Shakiba Adil

Työnhakijoiden moninainen kirjo

Osaavat naiset -hankkeen pariin hakeutuvat asiakkaat edustavat eri kansallisuuksia ja myös hakijoiden taustat ovat erilaisia: toisilla on paljon työkokemusta ja korkeakoulututkinto tai kaksi, toisilla koulutusta ja työkokemusta on vain vähän. Henkilökohtaista ohjausta toivotaan niin työpaikan etsimiseen kuin työhakemuksen ja ansioluettelon laatimiseenkin.

Maahanmuuttajataustaiselle työnhakijalle työnhakuun liittyvä asiointi puhelimitse tai Internetin kautta voi tuottaa ongelmia, jos kielitaito on puutteellinen tai tietokoneen käyttö ei ole tuttua. Esimerkiksi moni pääkaupunkiseudulla toimivista siivousalan yrityksistä ottaa vastaan vain verkon kautta lähetettyjä hakemuksia. Hanketyöntekijöiden kanssa voi suomen lisäksi asioida englanniksi, venäjäksi, viroksi tai somalin kielellä. Tarvittaessa tulkkausapua saa Monika-Naiset liiton muiden yksiköiden työntekijöiltä.

Kun työnhaku takkuaa

Maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden työttömyysaste on tällä hetkellä noin kolminkertainen koko väestön työttömyyteen verrattuna. Maahan muuttaneen työnhakijan työllistymistä vaikeuttavat suomalaisten työantajien asenteet ja kielitaitoon kohdistuvat vaatimukset. Useissa sisääntuloammateiksi kutsutuissa töissä, kuten siivoojan työssä, sujuva suomen kielen taito ei liene edellytys työstä suoriutumiselle. Esimerkiksi Venäjältä Suomeen muuttaneella Irinalla on yli 20 vuoden kokemus siivoustyöstä, mutta työn löytäminen Suomesta ei silti ole helppoa. Irinalle mieluisin työkohde olisi sairaala – tällöin siivotessa kuulisi paljon suomea ja oppisi koko ajan lisää.

Myös korkeasti koulutettujen työnhakijoiden kohdalla puutteellinen suomen kielen taito on usein syy siihen, ettei työpaikkaa yrityksistä huolimatta löydy. Työnhakua vaikeuttavat myös verkostojen puute ja tutkinnon rinnastamiseen liittyvät ongelmat. Sisääntulotyöt toimivat usein mahdollisuutena saada kullanarvoista työkokemusta ja mahdollisuutena tutustua suomalaiseen työelämään, mutta ongelmallista on, jos niihin jämähtävät myös korkeasti koulutetut työntekijät.

Osaavat naiset eteenpäin työpoluilla

Osaavat naiset -hankkeessa työnhakijalla on mahdollisuus saada henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta työnhakuun liittyvissä kysymyksissä. Osaavat naiset -hanke tarjoaa tukea myös työhaastattelutilanteisiin, ja taustatukea saa tarvittaessa myös työjakson aikana.

Mikäli työnhakijalla ei ole koulutusta ja työkokemusta, työpaikan löytäminen voi vaikuttaa mahdottomalta. Ratkaisu voi kuitenkin löytyä työnhakijan muiden vahvuuksien kautta: esimerkiksi pitkään kotona lapsia hoitaneella voi olla paljon arvokasta kokemusta, jota on mahdollista hyödyntää myös työelämässä. Tällöin kyseeseen voi tulla työuran aloittaminen hoiva-alalta kuten vanhusten palvelutalosta tai leikkipuistosta. Työkokemuksen ja kielitaidon karttuessa työnhaku muuttuu helpommaksi ja työnhakijan itseluottamus ja usko omiin kykyihin kasvaa. Hanketyöntekijälle paras palaute onkin oman työpolkunsa alkuun päässyt osaava nainen.

Heidi Hirvonen, Osaavat naiset -hankkeen koordinaattori

  

Helsingissä ja Vantaalla toteutettava Osaavat naiset -hanke käynnistyi vuonna 2011 ja päättyy vuonna 2016. Hankkeen asiakkaat ovat työttömiä työnhakijoita TE-toimistossa. Hanketta koordinoi Monika-Naiset liitto ry ja rahoittaa Uudenmaan ELY-keskus. Osaavat naiset -hanke tekee yhteistyötä pääkaupunkiseudun työnantajien kanssa. Helsingin ja Vantaan kaupungit, palvelutalot, päiväkodit sekä lukuisat yksityiset yritykset ovat tarjonneet työmahdollisuuksia hankkeen asiakkaille.

MoniNaisten Talon Naisia - haastattelussa Lethi Thana

Lethi Thana on 52-vuotias kahden lapsen äiti Vietnamista. Hän muutti Suomeen 21 vuotta sitten.

Kokkikerhossa - kuva: Shakiba Adil

Miten kuulit MoniNaisten Talosta?

Halusin löytää paikan, jossa voin tutustua muihin naisiin, jotka ymmärtävät yhtä paljon suomea kuin minä ja jossa saan mahdollisuuden oppia suomea. Kuulin MoniNaisten Talosta sosiaalitoimistosta.

Kuinka usein käyt MoniNaisten Talolla?

Käyn Moni Naisten Talolla kolmena tai neljänä päivänä viikossa.

Miksi käyt MoniNaisten Talolla?

Käyn MoniNaisten Talolla, koska haluan oppia suomea ja harjoitella kieltä muiden kanssa, jotka ymmärtävät suomea yhtä hyvin kuin minä. He ovat kaikki maahanmuuttajia. Ymmärrän heitä helposti, koska he puhuvat hitaasti. Minulle on hyvin tärkeää, että saan harjoitella suomen kieltä täällä.

Millaiseen toimintaan ja kursseille osallistut MoniNaisten Talolla?

Käyn suomen kielen kursseilla. Kun muutin Suomeen 21 vuotta sitten, aloitin heti työt vietnamilaisessa yrityksessä, jossa kaikki puhuivat vietnamia. Tarvittaessa paikalla oli kääntäjä. Tästä syystä en puhu suomea, vaikka olenkin asunut täällä jo 20 vuotta. Olen osallistunut myös ompelukerhoon ja jumppaan. Rakastan kokkikerhoa!

Shakiba Adil, Monika-Naiset liitto ry:n työharjoittelija

MoniNaisten Talon Naisia - haastattelussa Nahid Mahbub

Nahid Mahbub on 51-vuotias neljän lapsen äiti Afganistanista.

Nahid tuli Suomessa kaksi ja puoli vuotta sitten yksin hakemaan turvapaikkaa ja hänen neljä lastaan ​​asuvat edelleen Pakistanissa.

Nahid osallistui Talolla monikulttuuriseen naisten liikuntatapahtumaan Terve Nainen!,
 jossa SPR:n vapaaehtoisilla oli verenpaineen mittauspiste. Kuva: Shakiba Adil

Miten kuulit MoniNaisten Talosta?

Suomalainen ystäväni kertoi minulle MoniNaisten Talosta ja olen käynyt täällä vuoden ajan. Olen iloinen, että olen löytänyt MoniNaisten Talon.

Kuinka usein käyt MoniNaisten Talolla?

Käyn MoniNaisten talolla kolmesta neljään kertaa viikossa.

Miksi käyt MoniNaisten Talolla?

Käyn MoniNaisten Talolla, koska täällä voin olla muiden naisten kanssa ja tutustua heidän kulttuureihinsa. Olen löytänyt uusia ystäviä, mikä on hyvä asia, sillä lapseni ovat kaukana ja kaipaan heitä koko ajan. Yksin ollessani ajattelen heitä ja saatan masentua. Siksi on hyvä, että voin tulla MoniNaisten Talolle, jossa on tekemistä ja mieliala näin paranee.

Millaiseen toimintaan ja kursseille osallistut MoniNaisten Talolla?

Olen osallistunut lähes kaikkiin MoniNaisten Talon toimintoihin. Käyn suomen kielen kursseilla, mikä on auttanut minua paljon. Olen myös osallistunut ompelu-, käsityö- ja kokkikerhoihin sekä jumppaan.

Olen nauttinut täällä olostani. Kokkikerhossa saamme joka viikko kokeilla eri maiden ruokia, ja voin harjoitella suomen kieltä muiden naisten kanssa. Rakastan liikuntaa ja osallistun jumppaan joka viikko. Olen iloinen, että olen löytänyt tämän paikan, joka vie ajatukset pois kaukana olevista lapsista muutamaksi tunniksi viikossa.

Toinen hyvä asia MoniNaisten Talolla on, että siellä tapaa naisia eri kulttuureista ja maista. Heidän kanssaan puhumme, juomme teetä, ystävystymme ja tutustumme toistemme kulttuureihin. Meillä on ollut hauskaa yhdessä.

Shakiba Adil, Monika-Naiset liitto ry:n työharjoittelija

MoniNaisten Talot – kotoutumista käytännössä

Järjestöillä on merkittävä rooli kunnan järjestämien kotoutumispalveluiden täydentäjänä. Monika-Naiset liitto ry on maahanmuuttajanaisille ja heidän lapsilleen erityispalveluja tuottava järjestö, joka toimii asiantuntijana ja vaikuttajana yhdenvertaisuuteen ja väkivaltaan liittyvissä kysymyksissä sekä edistää kotoutumista tukemalla maahanmuuttajanaisten kansalaistoimintaa. Tässä jutussa sukellamme Monika-Naiset liitto ry:n kotoutumispalveluja tuottavien asiakastyöntekijöiden arkeen.

Kotoutumispalvelut on Monika-Naiset liitto ry:ssä organisoitu MoniNaisten Talo -hankkeen alle. Helsingissä, Kemissä ja Mikkelissä toimiva MoniNaisten Talojen tarkoituksena on tarjota maahanmuuttajanaisille monikulttuurinen kohtaamispaikka ja sosiaalinen toimintatila.  Sen tärkeimpiä toimintamuotoja ovat kerhot, yksilöohjaus sekä palveluohjaus. MoniNaisten Talon toiminta ennaltaehkäisee syrjäytymistä, tukee osallisuutta ja kotoutumista uuteen kotimaahan. Matalan kynnyksen periaate mahdollistaa kerhossa aloittamisen itselle sopivana ajankohtana, ja suomen kielen kerhojen ajaksi on järjestetty lastenhoito. Ohjausta ja neuvontaa arkisissa asioissa on helppo pyytää, kun sitä saa luontevan sosiaalisen kanssakäymisen lomassa turvallisessa ympäristössä. Palvelut ovat asiakkaille maksuttomia.

MoniNaisten Talo toimii viidettä vuotta Helsingissä, Kemissä ja Mikkelissä on meneillään toinen toimintavuosi. MoniNaisten Talojen henkilökunta piti viikon ajan päiväkirjaa Talojen kirjavista tapahtumista, tässä viikon kohokohdat:

Jumppa on yksi MoniNaisten Talon suosituimmista kerhoista.
Kuvaaja: Daniela Wieliczko

 Maanantai

Maanantaiaamu Helsingin MoniNaisten Talolla alkoi tuttuun tapaan vapaaehtoisen vetämällä hikijumpalla. Yhdeksän naista kolmesta eri maasta, Somaliasta, Thaimaasta ja Afganistanista, olivat kokoontuneet lempilajinsa ääreen. Maahanmuuttajanaisten liikunnan tarve on suuri, sillä monella naisista on fyysisiä vaivoja, kuten särkyä ja kolotusta. Liikunnasta saa iloa ja energiaa niin, että jaksaa puurtaa kotoutumishaasteiden, kuten suomen kielen opiskelun, parissa.

Heti jumpan jälkeen alkoi Kalliolan nuoret ry:n vetämä Afganistanilaisena äitinä Suomessa -keskusteluryhmä, johon osallistui viisi naista. Ryhmä on vertaisryhmä ja siinä haetaan vastauksia yhteisesti mieltä askarruttaviin kysymyksiin: "Miten tuen lastani Suomessa?", "Äidin ilot ja surut?" ja "Millainen on hyvä äiti?" Ryhmässä on sekä suomen- että darinkielinen ohjaaja, joten naiset voivat keskustella myös omalla äidinkielellään.

Kemin Moninaisten Talolla kaksi opiskelijaa aloitti harjoittelun maanantaina.  Toinen opiskelee Kemi-Tornio AMK:ssa sosiaalialaa ja toinen Peräpohjolan opistossa nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Aamulla opiskelijat saivat pikaohjausta ja tehtävälistan. Aluekoordinaattori Viktoria Karvonen joutui lähtemään asiakkaan kanssa tapaamiseen lastenpsykiatrin kanssa. Päivän aikana käytiin opiskelijoiden kanssa tarkemmin läpi viikko-ohjelmaa ja Talon sääntöjä. Iltapäivällä Syväkankaan palvelutalolla aluekoordinaattori piti infotilaisuuden Monika-Naiset liitosta sekä MoniNaisten Talon toiminnasta ja palveluista seniorikeskusteluryhmässä.

Suomen kielen opiskelua Työväenopistolta jalkautuvan opettajan johdolla.
Kuvaaja: Shakiba Adil

Tiistai

Tiistaina Mikkelin MoniNaisten Talolla oli vertaistukiryhmä kongolaisille naisille, jotka olivat juuri saapuneet Suomeen. Mukana oli 9 naista. Aiheena oli naisten terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset ja vierailijana terveydenhoitaja.
Viikko 12 on Rasismin vastainen viikko ja aluekoordinaattori Anna Shukan on ollut mukana suunnittelemassa nuorille tarkoitettua Yhdessä rasismia vastaan -tapahtumaa, johon on tulossa erimaalaisia esiintyjiä. Rasisminvastaisen päivän tapahtuman tuottavat yhdessä monet paikalliset toimijat: Monikulttuurisuuskeskus Mimosa ry, joka on myös Mikkelin MoniNaisten Talon tärkeä yhteistyökumppani, Pelastusarmeija, Non Fighting Generation, Maahanmuuttotoimisto, Nuorten kohtaamispaikka Olkkari, kaupungin nuorisotoimi ja Mikkelin MoniNaisten Talo.
Viikon aikana Mikkelin MoniNaisten Talolta haettiin apua mm. päivähoitopaikan hakemiseen, kesätyöpaikkojen etsimiseen, koulutushakuihin sekä verkkopankkiasiointiin. Aluekoordinaattori ohjasi nuoria kohtaamispaikka Olkkariin, jossa he voivat saada apua kesätyöpaikkahaussa. Palveluohjaus on tärkeä osa MoniNaisten Talon toimintaa: asiakas ohjataan sinne, mistä hän voi saada parhaan tiedon.


Kemissä alkoi kello 10 suunnittelupalaveri, johon oli kutsuttu tärkeä yhteistyökumppani ja vuokranantaja, kriisikeskus Turvapoiju, ja sen johtaja Kaisa Lauri. Lisäksi tapaamisessa oli mukana Toivola-Luotola-setlementin toiminnanjohtaja ja Koti Lapissa-hankkeen työntekijä. Palaverin tarkoitus oli miettiä yhteistyökuvioita. Kemi on pieni paikkakunta, mutta työtä tehdään vahvasti verkostoissa ja toimijat ovat omaksuneet tehokkaan verkostomaisen työskentelytavan.
Heti kokouksen jälkeen kello 11 Talo täyttyi naisilla ja lapsilla, koska oli Siivet-perheklubin aika. Iltapäivä sujui rauhallisesti: Arkisuomea-kerhoon tuli vain yksi opiskelija, joka keskusteli opiskelijoiden kanssa ja tutustui heihin.


Torstai

Torstai oli Helsingissä kuuden kerhon päivä. Aamujumpan jälkeen vapaaehtoinen tuli paikalle ohjaamaan kokkikerhoa, jossa tänään tehtiin yhdessä kalakeittoa. Asiakkaat ovat viime aikoina opastaneet mm. irakilaisen spagetin ja salaatin teon saloihin.
Suomenkielen kerhot ovat kaikkein suosituimpia, mikä näkyi taas torstaina. Keskustelevaa suomen kieltä -kerhossa oli 21 naista. Naiset olivat mm. Nepalista, Kongosta, Etiopiasta, Sri Lankasta, Kamerunista ja Angolasta. Ohjaava vapaaehtoinen on kohta valmis toimintaterapeutti.
MoniNaisten Talon kerhot eivät ole virallista koulutusta eikä niistä voi saada todistusta, mutta usein ne ovat ensimmäinen askel suomen kieleen tutustumiseen. Monet naiset jonottavat TE-toimistojen tarjoamiin työvoimapoliittisiin kokopäiväisiin koulutuksiin, mutta jonotusajat voivat olla hyvin pitkiä. Kerhotoiminnan avulla naiset pääsevät aloittamaan opinnot heti. Lastenhoito suomen kielen kerhojen aikana mahdollistaa monien kotiäitien osallistumisen.

Torstaina MoniNaisten Talolla toimiva maahanmuuttajanaisten työllistämishanke Osaavat naiset oli kutsunut vieraaksi erittäin hienon uran Suomessa tehneen nigerialaissyntyisen naisen Oge Enehin, joka jakoi paikalle kerääntyneille akateemisesti koulutetuille naisille arvokkaita vinkkejä työpaikan löytämiseksi.
Samanaikaisesti Talolla toimivan Teehetki-kerhon osallistujat olivat lähteneet Ateneumiin katselemaan taidetta. Teehetki-kerho on yli 50-vuotiaille naisille suunnattu elämyksellinen keskustelukerho, jota vetää kaksi eläkeikäistä kantasuomalaista naista suurella menestyksellä.

Torstaina iltapäivällä Kemin MoniNaisten Talolla äiti-lapsi -kerhossa kokeiltiin vauvataidetta, maalaustarvikkeina toimivat hedelmäsoseet ja lasten näppärät sormet. Vaikka osa ”maaleista” joutui taiteilijanalkujen suuhun, hienoja töitä saatiin aikaiseksi.

MoniNaisten Talon projektipäällikkö Daniela Wieliczko neuvoo asiakasta. 
Kuvaaja: Shakiba Adil

Perjantai

Perjantaina Helsingin MoniNaisten Talolla vieraili maahanmuuttajanaisten opiskelijaryhmä. Heille kerrottiin toiminnasta ja palveluista selkosuomeksi – lopulta ryhmästä löytyi lisää asiakkaita sekä MoniNaisten Talolle että väkivaltatyöhön erikoistuneelle Monika-Naiset liiton Voimavarakeskus Monikalle.
Perjantaina sukulainen, joka oli kuullut toiminnasta, toi paikalle uuden asiakkaan. Nainen ei puhunut suomea eikä englantia, mutta onneksi meneillään oli Luetaan yhdessä -verkoston suomenkielen kerho, johon nainen ohjattiin. Hänet otettiin lämpimästi vastaan ja ryhmästä löytyi samaa kieltä puhuvia naisia. Hän päätti jatkaa kerhossa.
MoniNaisten Talo-hanke on onnellinen kaikista mahtavista vapaaehtoisista, jotka luovat toimintaa ja kohtaamisia maahanmuuttajanaisille.

Tälle sivulle avautuu pian Monika-Naiset liitto ry:n blogi. Pysykää kuulolla!