Jäsenjärjestö esittäytyy: Monaliiku - Monikansallisten naisten liikunta ja kultturi ry

Olemme suhteellisen nuori yhdistys, toimintamme alkoi vuonna 2009. Yhdistyksemme perustettiin vastaukseksi polttavaan tarpeeseen antaa monikansallisille naisille mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa. Tehtävämme on edistää naisten ja tyttöjen hyvinvointia liikunnnan ja kulttuurin avulla uskonnosta, ihonväristä tai kansallisuudesta riippumatta.

Tarjoamme monipuolisen liikunnan ja urheilun valikoiman, josta on mahdollisuus valita liikuntamuoto, josta nauttii, käsipallosta jalkapalloon. Yhdistyksemme tukee jäseniään liikunta- ja urheiluasioissa. Otamme vastaan jäseneksi jokaisen henkilön tai järjestön, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja säännöt. Toimimme nyt Helsingissä, Vantaalla, Espoossa ja Jyväskylässä. Suunnittelemme myös toimintaa Tampereelle ja Turkuun. 

Jos haluat tietää enemmän meistä, voit käydä sivuillamme monaliiku.yhdistysavain.fi, ottaa yhteyttä osoitteeseen monaliikury(at)gmail.com tai soittaa toiminnanjohtajalle Claudia Nystrand puhelinnumeroon 050 590 6345.

Vapaaehtoisen kokemuksia: Unohtumattomat naiset

En rehellisesti sanottuna miettinyt loppuun saakka vapaaehtoiseksi ryhtymistä. Jos olisin tiennyt miten henkisesti rankkaa opettaminen ja maahanmuuttajanaisten kokemusten kohtaaminen olisi ollut, en olisi lähtenyt opettamaan. Uskon kumminkin vapaaehtoistyön MoniNaisten Talolla muokanneen ulkomaantoimittajuuden tietäni lopulliseksi valinnaksi journalistiuralla.

Kokemukseni ulkomaalaisten opettamisesta oli Venäjältä, olin vähemmistökielten keskuksessa ja pietarilaisessa yliopistossa opettajana. Silti mikään ei ollut valmistanut ison ryhmän opettamiseen, siihen meteliin ja kaaokseen. Hiljaiset, opettajaa kuuntelevat ja oppitunneilla pysyvät opiskelijat olivat Venäjälle jäänyt kokemus. Maahanmuuttajien opettaminen ei sovi kaikille vapaaehtoisille, mutta itselleni se oli paras vapaaehtoisuuden muoto. 

 

Nuorena toimittajana koen maahanmuuttajanaisten kohtaamisen ja oikeiden kokemusten kuulemisen olevan ammatillisesti kasvattavaa. On hyvin erilaista olla tekemisissä korkeakoulussa opiskelevien opiskelijoiden kanssa, kuin opettaa hyvin eri lähtötasolla olevia naisia. Monet tulevat vaikeista oloista, ovat traumatisoituneita tai hyvin erilaisesta tapakulttuurista. Pelkästään naisten keskuudessa kulttuurit kolahtelivat, mutta hyvin nopeasti opin naisten olevan naisia kielestä tai väristä riippumatta. Miehistä ja lapsista puhuminen olivat vakioaiheita, niistä oli aina jotain sanottavaa.

MoniNaisten Talon luokassa ennen tunnin alkua

 

Kuvaillessani vapaaehtoistyötäni toimittajakavereilleni sanoin somalinaisten puhetavan muistuttavan venäläisten kommunikointitapaa, koska he ovat äänekkäitä ja kulkevat sielu edellä. Opettajana uskon voimaannuttamiseen ja esimerkin kautta opettamiseen, koska pelkkien tehtävien antaminen ehkä luku- ja kirjoitustaidottomille naisille ei mielestäni ole oikea lähestymistapa. Opettamisen on pakko antaa vapaaehtoiselle yhtä paljon tai jopa enemmän, kuin opiskelijoille. Itselleni opettaminen antaa mahdollisuuden nollata ja olla parin tunnin ajan joku aivan muu. Joudun olemaan henkisesti ja fyysisesti täysin läsnä, jolloin se sopii oman työarkeni vastapainoksi.

Oli välillä henkisesti hyvin rankkaa opettaa vaihtuvaa luokkaa, koska harva nainen pystyy sitoutumaan viikoittaisiin suomen kielen tunteihin. Pidän sitä silti hyvänä asiana muiden naisten suhteen, koska he oppivat tapaamaan erikielisiä naisia ja kommunikoimaan suomeksi. Vapaaehtoisen kannattaa omaksua heti alusta alkaen joustava asenne, koska mikään ei yhdelläkään tunnilla mene opetussuunnitelman mukaan. Aina pitää olla jotain takataskussa ja olla aidosti oma itsensä, koska se on vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyöhön on hankala sitoutua, jos ei aidosti viihdy tekemässään työssä.

Ensimmäisen kevään aikana toimin kahdesti viikossa MoniNaisten Talolla vapaaehtoisena ja kesätauon jälkeen palasin paikkaamaan pidempiaikaisen vapaaehtoisen muutettua ulkomaille. Vapaaehtoistyö on tehty ajallisesti joustavaksi ja pystyin vaikuttamaan omien tuntieni aloitusaikaan. Koin henkilökunnan arvostavan vapaaehtoistyöntekijöiden työpanosta ja aidosti olevan läsnä naisten asioiden hoitamisessa. Usein tarvitsin itsekin kuuntelijaa. Mielestäni on tärkeätä saada keskustella opettamisesta ja mahdollisista kokemuksista työntekijöiden kanssa, koska opettaminen ei aina ollut helppoa. 

Kannustan vapaaehtoistyöhön maahanmuuttajanaisten pariin, tutustumaan oman ympyrän ulkopuolisiin naisiin ja kohtaamaan erilaisia kulttuureita.

Anna-Maria Tukiainen

Kirjoittaja toimi vapaaehtoisena keväästä 2013 kevääseen 2014.

"Lead the Change – Be the Change" – tasa-arvoa urheiluun!

Sain ilon olla mukana kotikaupungissani järjestetyssä, kansainvälisen naisliikuntaverkosto IWG:n maailmankonferenssissa. Nelipäiväinen konferenssi oli Suomen suurin liikunnan ja urheilun kansainvälinen seminaaritapahtuma vuosiin. Tänä vuonna maailmankonferenssin pääteemana oli Lead the Change – Be the Change.

Olin vaikuttunut siitä, miten suuri määrä eri kulttuureista ja taustoista lähtöisin olevia asiantuntijoita, vaikuttajia ja liikunnan ja urheilun ystäviä oli saapunut Helsinkiin tekemään työtä saman päämäärän – tasa-arvoisen liikuntakulttuurin – eteen. Helsingissä pidettyyn konferenssiin matkusti osallistujia yli 100 maasta. IWG eli International Working Group on Women and Sport tähtää naisten roolin ja aseman vahvistamiseen sekä edistämiseen urheilussa maailmanlaajuisesti.

IWG-konferenssin suojelija presidentti Tarja Halonen, järjestäjiä sekä Monika-Naiset liiton Heidi Hirvonen

Epätasa-arvoa Euroopan urheilussa

Konferenssissa julkaistiin IWG:n tilaama, urheilun tasa-arvoa maailmanlaajuisesti selvittävä From Brighton to Helsinki -tutkimusraportti. Raportin tulokset olivat hälyttäviä: tasa-arvon kehitys on lähes pysähtynyt Euroopan urheilussa, erityisesti vuoden 2006 jälkeen. Tutkimus suosittaa urheilun tasa-arvon edistämiseksi mm. lastenhoidon järjestämistä urheilumahdollisuuksien yhteyteen, tukitoimia eläkkeelle siirtyville naisurheilijoille, sukupuolisen häirinnän ja hyväksikäytön vähentämistä sekä naisjohtajuuden tukemista etenkin tuomaroinnissa, valmennuksessa ja päätöksenteossa. Urheilu ei ole muusta yhteiskunnasta irrallaan olevaa toimintaa, vaan heijastaa ympäröivän yhteisön asenteita ja arvoja. Esimerkiksi Suomea pidetään usein tasa-arvon mallimaana, mutta urheilussa epätasa-arvo näkyy valmennuksessa, urheilujohtajuudessa tai medianäkyvyydessä.

Liikunta ja urheilu ihmisoikeutena

Yksi maailmankonferenssin teemoista käsitteli liikunnan ja urheilun roolia ihmisoikeuksien viestikapulana. Liikunta on kirjattu YK:n ihmisoikeusjulistukseen: tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua liikuntaan ja urheiluun kaikilla osa-alueilla ja tasoilla kuuluu meistä jokaiselle – kulttuurista, sukupuolesta, iästä tai uskonnollisesta kannasta riippumatta. Liikunnalla on merkittävä rooli esimerkiksi väkivaltaa kokeneiden tyttöjen ja naisten toipumisessa ja voimaantumisessa: liikunnan ja urheilun kautta esimerkiksi sota-alueilla väkivaltaa kokeneet tytöt ja naiset voivat löytää liikunnasta turvapaikan sekä avaimen toipumiseen ja voimaantumiseen.

Kotouttamista liikunnan avulla

Suomessa erityisesti maahanmuuttajataustaisten naisten mahdollisuuksiin liikkua ja urheilla tulisi kiinnittää yhä enenevässä määrin huomiota. Liikuntaharrastukset ja urheiluseuroissa toimiminen edesauttavat niin tyttöjä kuin naisia osallistumaan ja integroitumaan tehokkaammin yhteiskuntaan. Pääkaupunkiseudulla tehdään jo nyt paljon tärkeää työtä maahanmuuttajataustaisten naisten ja tyttöjen liikuntaharrastusten tukemiseksi ja suotuisan ilmapiirin luomiseksi. Hyvinä esimerkkeinä kolmannelta sektorilta toimivat mm. Monikansallisten naisten liikunta ja kulttuuri ry Monaliiku sekä Vantaan Nicehearts ry.

Omien rajojen ja oman fyysisen ja psyykkisen voiman löytäminen ja liikunnan ja urheilun tuottama ilo ovat usein avaimia parempaan tulevaisuuteen.  Lead the Change – Be the Change.

Heidi Hirvonen
Projektivastaava, Osaavat naiset
Monika-Naiset liitto ry
 

IWG-konferenssin pääkumppanit Suomessa olivat Valo ja Opetus- ja kulttuuriministeriö. Omaa osallistumistani tuki TANE.

Kyllä työtä tekevälle riittää?

Nyt on kahden kuukauden harjoittelujakso ohi Osaavat naiset -projektissa ja ei voi muuta sanoa, kuin että olipa kokemus. Paljon tuli nähtyä ja koettua, niin asiakastapaamisissa, työpajoissa, kuin myös erinäisissä seminaareissa sekä tapahtumissa. Päälimmäisenä mieleen jäi kuinka monimuotoinen meidän maahanmuuttajataustaisten naisten asiakasryhmä oikein on. He tulevat monista eri lähtökohdista, mutta yhteisenä tekijänä kaikilla on suuri motivaatio löytää töitä ja päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Työllistyminen on hyvin tärkeä asia monelle maahanmuuttajalle, mutta työelämään kiinni pääseminen onkin aivan toinen asia. Maahanmuuttajataustaiset naiset ovat vielä heikommassa asemassa kuin miehet. Minua ihmetyttää, miten niin monien asiakkaidemme kohdalla on mahdollista, että he eivät ole tehneet päivääkään palkallista työtä. Työkokeilut ovat tietenkin yksi tapa auttaa maahanmuuttajaa työllistymään, mutta omasta näkökulmastani näyttää kuitenkin siltä, että maahanmuuttajia saatetaan ohjata työkokeilusta toiseen, ilman lupaustakaan palkallisesta työstä.Toisaalta työkokeilussa suomen kielen taito kohenee, työntekijä saa arvokasta työkokemusta ja todistuksen, mikä auttaa eteenpäin työ- tai koulutuspaikan hakemisessa. Ilman koulutusta ei yleensä vakituista työtä Suomessa saa.

Mieleeni tulee eräs tapaus, jossa Afrikasta lähtöisin oleva nainen on asunut Suomessa yli 15 vuotta, eikä hänellä vieläkään ole kunnon kielitaitoa, työkokemuksesta puhumattakaan. Hän on viettänyt suurimman osan ajastaan kotona huolehtien perheestään. Kyseinen asiakas osaa hädin tuskin Suomen kielen alkeita, eikä hän osaa edes käynnistää tietokonetta. Miten tämä on mahdollista? Jotain on täytynyt mennä pahasti pieleen hänen kotouttamissuunnitelmassaan. Häntä voisikin kutsua ns. väliinputoajaksi. Näitä tapauksia riittää. Virallinen taho pyörittelee näitä ihmisiä luukulta toiselle, kunnes he jäävät unholaan. Kolme vuotta kotoutumissuunnitelmaa ja sen jälkeen olet omillasi. Siinä onkin sitten vaikea lähteä maahanmuuttajana rakentamaan siteitä ympäröivään yhteiskuntaan, kun julkisella puolella resurssit eivät enää riitä auttamaan. Onhan se myös itsestä kiinni, mutta vain vähän suomea taitava maahanmuuttaja jää helposti hyvin yksin.

Uskallan väittää, että täällä Osaavat naiset -projektissa, niin kuin muissakin Monika-Naiset liiton toiminnoissa, osaamme auttaa aivan toisella tavalla kuin julkisella puolella pystytään. Eräs asiakkaani sanoikin minulle kiitollisena, että mitä hän tekisikään ilman meitä. Tarve näille palveluille on suuri. Ja kyllähän viime vuoden tulokset puhuvat puolestaan - lähes kolminkertainen työpolun alkuun päässeiden määrä tavoitteisiin nähden.

Nina Toija

Metropolia, Sosionomi-opiskelija