Vapaaehtoisen kokemuksia: Unohtumattomat naiset

En rehellisesti sanottuna miettinyt loppuun saakka vapaaehtoiseksi ryhtymistä. Jos olisin tiennyt miten henkisesti rankkaa opettaminen ja maahanmuuttajanaisten kokemusten kohtaaminen olisi ollut, en olisi lähtenyt opettamaan. Uskon kumminkin vapaaehtoistyön MoniNaisten Talolla muokanneen ulkomaantoimittajuuden tietäni lopulliseksi valinnaksi journalistiuralla.

Kokemukseni ulkomaalaisten opettamisesta oli Venäjältä, olin vähemmistökielten keskuksessa ja pietarilaisessa yliopistossa opettajana. Silti mikään ei ollut valmistanut ison ryhmän opettamiseen, siihen meteliin ja kaaokseen. Hiljaiset, opettajaa kuuntelevat ja oppitunneilla pysyvät opiskelijat olivat Venäjälle jäänyt kokemus. Maahanmuuttajien opettaminen ei sovi kaikille vapaaehtoisille, mutta itselleni se oli paras vapaaehtoisuuden muoto. 

 

Nuorena toimittajana koen maahanmuuttajanaisten kohtaamisen ja oikeiden kokemusten kuulemisen olevan ammatillisesti kasvattavaa. On hyvin erilaista olla tekemisissä korkeakoulussa opiskelevien opiskelijoiden kanssa, kuin opettaa hyvin eri lähtötasolla olevia naisia. Monet tulevat vaikeista oloista, ovat traumatisoituneita tai hyvin erilaisesta tapakulttuurista. Pelkästään naisten keskuudessa kulttuurit kolahtelivat, mutta hyvin nopeasti opin naisten olevan naisia kielestä tai väristä riippumatta. Miehistä ja lapsista puhuminen olivat vakioaiheita, niistä oli aina jotain sanottavaa.

MoniNaisten Talon luokassa ennen tunnin alkua

 

Kuvaillessani vapaaehtoistyötäni toimittajakavereilleni sanoin somalinaisten puhetavan muistuttavan venäläisten kommunikointitapaa, koska he ovat äänekkäitä ja kulkevat sielu edellä. Opettajana uskon voimaannuttamiseen ja esimerkin kautta opettamiseen, koska pelkkien tehtävien antaminen ehkä luku- ja kirjoitustaidottomille naisille ei mielestäni ole oikea lähestymistapa. Opettamisen on pakko antaa vapaaehtoiselle yhtä paljon tai jopa enemmän, kuin opiskelijoille. Itselleni opettaminen antaa mahdollisuuden nollata ja olla parin tunnin ajan joku aivan muu. Joudun olemaan henkisesti ja fyysisesti täysin läsnä, jolloin se sopii oman työarkeni vastapainoksi.

Oli välillä henkisesti hyvin rankkaa opettaa vaihtuvaa luokkaa, koska harva nainen pystyy sitoutumaan viikoittaisiin suomen kielen tunteihin. Pidän sitä silti hyvänä asiana muiden naisten suhteen, koska he oppivat tapaamaan erikielisiä naisia ja kommunikoimaan suomeksi. Vapaaehtoisen kannattaa omaksua heti alusta alkaen joustava asenne, koska mikään ei yhdelläkään tunnilla mene opetussuunnitelman mukaan. Aina pitää olla jotain takataskussa ja olla aidosti oma itsensä, koska se on vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyöhön on hankala sitoutua, jos ei aidosti viihdy tekemässään työssä.

Ensimmäisen kevään aikana toimin kahdesti viikossa MoniNaisten Talolla vapaaehtoisena ja kesätauon jälkeen palasin paikkaamaan pidempiaikaisen vapaaehtoisen muutettua ulkomaille. Vapaaehtoistyö on tehty ajallisesti joustavaksi ja pystyin vaikuttamaan omien tuntieni aloitusaikaan. Koin henkilökunnan arvostavan vapaaehtoistyöntekijöiden työpanosta ja aidosti olevan läsnä naisten asioiden hoitamisessa. Usein tarvitsin itsekin kuuntelijaa. Mielestäni on tärkeätä saada keskustella opettamisesta ja mahdollisista kokemuksista työntekijöiden kanssa, koska opettaminen ei aina ollut helppoa. 

Kannustan vapaaehtoistyöhön maahanmuuttajanaisten pariin, tutustumaan oman ympyrän ulkopuolisiin naisiin ja kohtaamaan erilaisia kulttuureita.

Anna-Maria Tukiainen

Kirjoittaja toimi vapaaehtoisena keväästä 2013 kevääseen 2014.