Ihmiskauppa on vakava rikos ja
ihmisoikeusloukkaus. Uhrin toipuminen nöyryyttävästä kokemuksesta ja vapauden
riistosta on pitkä ja kallis prosessi. Ihmiskaupan uhriksi voi joutua monella
elämänalueella, esimerkiksi erilaisissa töissä tai prostituutiossa. Monika-Naiset liitto ry on tehnyt ihmiskaupan vastaista työtä usean vuoden ajan uhrien tunnistajana ja auttajana.
Tuore EUROSTAT-raportti näyttää, että ihmiskauppa seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa on laajimmin levinnyt ihmiskaupan muoto, ja että suurin osa uhreista on naisia ja tyttöjä. Suomessa on tunnistettu selvästi enemmän työperäisesti kuin seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ihmiskaupan uhreja. Tämä ei ole merkki siitä, että seksuaalisen hyväksikäytön ihmiskauppatapauksia olisi poikkeuksellisen vähän suhteessa muuhun Eurooppaan. Parempi olisi kysyä, miksi heitä ei tunnisteta ja miksi he eivät itse hae apua.
Tuore EUROSTAT-raportti näyttää, että ihmiskauppa seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa on laajimmin levinnyt ihmiskaupan muoto, ja että suurin osa uhreista on naisia ja tyttöjä. Suomessa on tunnistettu selvästi enemmän työperäisesti kuin seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ihmiskaupan uhreja. Tämä ei ole merkki siitä, että seksuaalisen hyväksikäytön ihmiskauppatapauksia olisi poikkeuksellisen vähän suhteessa muuhun Eurooppaan. Parempi olisi kysyä, miksi heitä ei tunnisteta ja miksi he eivät itse hae apua.
Ostajan vastuu, onko sitä?
Monika-Naiset liitto on mukana
Euroopan komission ISEC-ohjelman rahoittamassa projektissa STOP Traffick![1]. Projektin tavoitteena on vähentää ihmiskaupan uhreilta
ostettavien seksipalvelujen kysyntää.
Se, että prostituoidun palvelun käyttämiseen voi liittyä järjestäytynyttä rikollisuutta tai prostituutioon pakottamista, ei ehkä käy ostajalla mielessä. Hälytyskellojen pitää soida varsinkin, jos
prostituoitu on hyvin nuori, pelästyneen tai kontrolloidun oloinen. On kuitenkin paradoksaalista, että
hyväksikäytetyille uhreille näyttää olevan kysyntää. Syitä ihmiskaupan uhreihin
kohdistuvaan kysyntään voi nähdä monella tasolla, joista tärkeimpiä ovat halvan
hinnan lisäksi seksiteollisuuden herättämät mielihalut esimerkiksi pornografian
kautta, jossa hyväksikäytetään ihmiskaupan uhreja[2].
Kuva on STOP Traffick! hankekumppani The Immigration Council of Irelandin kampanjasta |
Katse kysyntään
STOP Traffick! -projekti on huolissaan
haavoittuvassa asemassa olevien prostituoitujen hyväksikäytöstä. Se pohtii
problematiikkaa ostajan vastuun näkökulmasta: kuka seksiä ostaa ja ymmärtääkö
hän mahdollisesti ruokkivansa käyttäytymisellään parittajia ja ihmiskauppiaita. Mikä hänet pysäyttää – omat periaatteet vaiko oikeudelliset seuraamukset?
STOP Traffick! -projekti pyrkii vähentämään halukkuutta käyttää prostituoitujen palveluja. Keinoja tähän sillä ovat tietoisuuden kasvattaminen yksilötasolla sekä lainsäädäntöön vaikuttaminen. Projektissa koulutetaan erilaisia ryhmiä – ostajia ja
potentiaalisia ostajia – ymmärtämään, miten ihmiskauppaa voi tunnistaa ja miten
oman toiminnan kautta voi vaikuttaa ihmiskaupan vähentämiseen.
Miksi uhri ei itse hae apua?
Prostituutiossa voidaan pitää velan,
väkivallan ja uhkailun avulla. Jos uhri on maahanmuuttaja, puutteellinen suomen kielen taito ja pelko viranomaisten sanktioista pitävät uhrin tehokkaasti
piilossa. Esimerkiksi ulkomaalaislaissa prostituutio on käännyttämisperuste.
Maahanmuuttajataustainen uhri ei usein tiedä, mistä apua voi hakea ja toisaalta
avun hakemisesta ja hyväksikäyttäjän ilmiantamisesta aiheutuva kosto
pelottaa. Tästä syystä uhri ei voi tai
uskalla hakea apua itse.
Vain harva ihmiskauppatapaus
selvitetään. Kenellä tahansa on mahdollisuus ilmiantaa poliisille anonyymisti
ihmiskauppaepäilynsä poliisin nettivinkin kautta[3] tai ottamalla yhteyttä ihmiskaupan uhrien
auttamisjärjestelmään[4]. Asenteiden kuitenkin täytyy muuttua sellaisiksi, että
ymmärretään seksityön pitävän rakenteellisesti sisällään ihmiskauppaa ja että
käyttämällä prostituoitujen palveluja mahdollistaa ihmiskaupan jatkumisen.
Pirjo Sohlo, STOP Traffick!
projektikoordinaattori ja tiedottaja
Natalie
Gerbert, STOP Traffick! projektipäällikkö ja Voimavarakeskus Monikan
johtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti