Kysynnän vähentämisen kautta tuloksiin seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvan ihmiskaupan vastaisessa työssä

Ihmiskauppa on vakava rikos ja ihmisoikeusloukkaus. Uhrin toipuminen nöyryyttävästä kokemuksesta ja vapauden riistosta on pitkä ja kallis prosessi. Ihmiskaupan uhriksi voi joutua monella elämänalueella, esimerkiksi erilaisissa töissä tai prostituutiossa. Monika-Naiset liitto ry on tehnyt ihmiskaupan vastaista työtä usean vuoden ajan uhrien tunnistajana ja auttajana. 
Tuore EUROSTAT-raportti näyttää, että ihmiskauppa seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa on laajimmin levinnyt ihmiskaupan muoto, ja että suurin osa uhreista on naisia ja tyttöjä. Suomessa on tunnistettu selvästi enemmän työperäisesti kuin seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ihmiskaupan uhreja. Tämä ei ole merkki siitä, että seksuaalisen hyväksikäytön ihmiskauppatapauksia olisi poikkeuksellisen vähän suhteessa muuhun Eurooppaan. Parempi olisi kysyä, miksi heitä ei tunnisteta ja miksi he eivät itse hae apua.

Ostajan vastuu, onko sitä?

Monika-Naiset liitto on mukana Euroopan komission ISEC-ohjelman rahoittamassa projektissa STOP Traffick![1]. Projektin tavoitteena on vähentää ihmiskaupan uhreilta ostettavien seksipalvelujen kysyntää. 

Se, että prostituoidun palvelun käyttämiseen voi liittyä järjestäytynyttä rikollisuutta tai prostituutioon pakottamista, ei ehkä käy ostajalla mielessä. Hälytyskellojen pitää soida varsinkin, jos prostituoitu on hyvin nuori, pelästyneen tai kontrolloidun oloinen. On kuitenkin paradoksaalista, että hyväksikäytetyille uhreille näyttää olevan kysyntää. Syitä ihmiskaupan uhreihin kohdistuvaan kysyntään voi nähdä monella tasolla, joista tärkeimpiä ovat halvan hinnan lisäksi seksiteollisuuden herättämät mielihalut esimerkiksi pornografian kautta, jossa hyväksikäytetään ihmiskaupan uhreja[2].

Kuva on STOP Traffick! hankekumppani The Immigration Council of Irelandin kampanjasta

Katse kysyntään

STOP Traffick! -projekti on huolissaan haavoittuvassa asemassa olevien prostituoitujen hyväksikäytöstä. Se pohtii problematiikkaa ostajan vastuun näkökulmasta: kuka seksiä ostaa ja ymmärtääkö hän mahdollisesti ruokkivansa käyttäytymisellään parittajia ja ihmiskauppiaita. Mikä hänet pysäyttää – omat periaatteet vaiko oikeudelliset seuraamukset?

STOP Traffick! -projekti pyrkii vähentämään halukkuutta käyttää prostituoitujen palveluja. Keinoja tähän sillä ovat tietoisuuden kasvattaminen yksilötasolla sekä lainsäädäntöön vaikuttaminen. Projektissa koulutetaan erilaisia ryhmiä – ostajia ja potentiaalisia ostajia – ymmärtämään, miten ihmiskauppaa voi tunnistaa ja miten oman toiminnan kautta voi vaikuttaa ihmiskaupan vähentämiseen.

Miksi uhri ei itse hae apua?

Prostituutiossa voidaan pitää velan, väkivallan ja uhkailun avulla. Jos uhri on maahanmuuttaja, puutteellinen suomen kielen taito ja pelko viranomaisten sanktioista pitävät uhrin tehokkaasti piilossa. Esimerkiksi ulkomaalaislaissa prostituutio on käännyttämisperuste. Maahanmuuttajataustainen uhri ei usein tiedä, mistä apua voi hakea ja toisaalta avun hakemisesta ja hyväksikäyttäjän ilmiantamisesta aiheutuva kosto pelottaa.  Tästä syystä uhri ei voi tai uskalla hakea apua itse.

Vain harva ihmiskauppatapaus selvitetään. Kenellä tahansa on mahdollisuus ilmiantaa poliisille anonyymisti ihmiskauppaepäilynsä poliisin nettivinkin kautta[3] tai ottamalla yhteyttä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään[4]. Asenteiden kuitenkin täytyy muuttua sellaisiksi, että ymmärretään seksityön pitävän rakenteellisesti sisällään ihmiskauppaa ja että käyttämällä prostituoitujen palveluja mahdollistaa ihmiskaupan jatkumisen.

Pirjo Sohlo, STOP Traffick! projektikoordinaattori ja tiedottaja

Natalie Gerbert, STOP Traffick! projektipäällikkö ja Voimavarakeskus Monikan johtaja 

---

[1]                      http://www.stoptraffick.ie/

[2]                      http://www.uri.edu/artsci/wms/hughes/demand_sex_trafficking.pdf

[3]                      https://www.poliisi.fi/nettivinkki

[4]                      http://www.ihmiskauppa.fi/